Viikkoja...

Viikkoja kun tässä taas eteenpäin mietitään, silti kaikkee yhdes tehdää ja aikaa vietetään. Kierretään totuut tätä, että meidän yhdes pitäis olla. Kiitäis nyt aika taas nopeasti, jotta liitää pääsisin sun vierees. Paina sanat nää mielees, koska tielles useasti en osu. Nousua uutta tää vasta on, vaikka sut vasta tapasin. Enkä pelkäis vaikka oottaisit lasta, koska kastan kaiken unelmillani. Lastan käteen taas otan ja kuivaan lattiaa, vaikka kattilaa vieressäni en nääkkään. Silti vierestäs en määkkään, vaikka järkkään asioit monii tavoil jännil. Kännil ei väliä ole, kunhan sun vieres olla saan, vaikka täytyyhän mun ystävistäni pitää huolta. Silti puolta sun haluun taas pitää, enkä turhaa huolta sun mielees tuottaa. Saanhan viereesi jäädä jotta voin pitää sua hyvänä. Kylänä johon aina palata, ja samal sua halata. Lamal rakkauden useasti olen notkunut, mut se tekosyy suurin on ollut, vaikka lääkekuurin hyvin tiedän tähän vaivaan. Laivaan nousisitko mun kanssa, vaikka tanssaten tiemme sinne voisi mennä. Emmä ole mies joka huutelee, vaan olen mies joka huulias suutelee. Huolias myöskin kuuntelee joten eiköhän nähdä useamminkin, koska sun silmist haluun onnen paistavan. Sun kanssa haluun loistavan ajan viettää, ja pysyy sun vierelläs kunnes aika meidät erottaa, mutta kun kerrotaan että rakastetaan toisiamme, niin sitä me myöskin tarkoitetaan...