Loma...

Oma pieni soppi. Soma pieni koppi. Loma tulla taas vois. Koitan taas kova olla, vaikka enhä mä siihe pysty. Raivaa tie läpi murheiden vaikka, näpit taas aivan jääs on.  Räpit taas mielessäni pyörii. Tiessäni taas yhden mutkan nään. Nurkan takana asiat taas mua häiritsee. Kurkkaan taas kulman taakse ajatukset jäässä. Päässä tämän tien kuljen, ja silmäni taas suljen. Mutten taaskaan mitää nää. Sää mitä ihanin, vaikka mieli kieltää myöntämästä sitä. Viel tää asia mieleeni muistuu, vaikka kaikki taaskin vain mustuu. Tullu taas asia mieleeni on, ja tunnen kuinka sanat tarttuu mun kieleeni. Näin taas tää kokemus karttuu, vaikka vanhemmaks varttuu niin silti varattuu kaikki tuuttaa. Suututtaa mieltäni yksi asia, vaikka luututtaa jo paskan vois. Kukapa mulle se onnen tois, vaikka jois niin ne perkeleen murhehet osaa uida. Puida taas mun asioita pitää. Luita taas kaapista tursuaa ulos, vaikka suita usein ruokittu on. Kuokittu useasti vaikka onkin niin, silti ruokittu munki suuta ollaan. Kuuta taas ulvon, vaikka lukuu taas mieleni ottaa. Tukkuu tavara vie ja luukkuu kiinni pidä. Mitä koskaaan ikinä haluatki niin muista että kiinni pidä siitä. Vaikka valutatki kyyneleen, ja vaikutatki hyvältä, niin silti syvältä riipaisee ajatus mun sydämes...