Kuilu...

Kuilu elämän pohjan, silti pojan huilu soittaa. Täytyy siis mun onneani koittaa, ja sun sydämesi voittaa. Tavoittaa yritän monesti sinua vielä, vaikka ei tää rakkaus mult mitää voi viedä. Tiedä se että sua rakastan, Miellä vielä  sekin että sust en ole valmis luopuu. Ruutuu taas palata saan, vaikka muuttuu en tuliskaan. Suuttuu en sulle silti voisikaan, vaikka loisetkaan ei jätä mua rauhaan. Kauhaan taas tarttua saan, ja uskon sieluni rauhaan. Silti viel jotain pauhaan, kun silti vain perässä laahaan. Kaahaan taas näihin syövereihin. Pahan tai rahan jos vain nyt hyvän saisin. Taisin silti kaahata tunteiden koskeen. Muunteiden luokse usein löytänyt olen, vaikka pöytä nyt puhdas jo onkin. Kaikkee taas ronkin vaikka eronkin huomaan suuren päässäni. Päästäni teksti taas täytyy luoda, vaikka määrästä ei mitää ratkaista. Väärästä rankaistaan, vaan hyvästä teosta ei palkita. Valkata mun oikein taas täytyy, vaikka jotain taas käytyy pitäs saada. Äkästyy taas mieleni rauhallinen, kun taas suhun rakastuu uudelleen. Udellen taas kysymykseen haluan vastauksen, mutta tulel en kyl suosi leikkiä. Ei tämä mitää feikkiä ole, ja toivon et sä tunnet samoin. Lamoin usein mielesi varastoitu on, vaikka kaikki paras tuotu jo on....