Sarka...

Sarka tuo pellossa uusi on, vaikka hiton arka mä oon. Arka kaikis asiois, vaan silti sä musta saat onnellisen ihmisen. Susta mä hyvän naisen löysin. Köysin sua en pitää halua, vaan sanoja uusia mielestäni löysin. Täysin uutta voimaa sä muhun saat, niin roimaa että kaikkee loi mulle maa. Kuulle tätä kertomustani kerron, silti monen verroin asian taas nään. Kerroin on vielä monta sataa, vaikka rataa tätä samaa kuljetaan. Rahaan en sua pystykkään vertaamaan, vaan suostun nyt ajatukseni kertaamaan. Ahertamaan sä mut monis asiois saan, ja herttaisena mua katselet. Vertaistas tavannut en oo, vaan monii huonoi muita. Siispä pidän kirjalla kuita, ja samalla suita autan ruokkimaan. Luita kaapistas jos löytyy, niin ei se suhde niihin pääty, vaan se sitä vahvistaa, kun sä niist kerrot....