Polttomerkki...

Polttomerkki taas kaulas näkyy, vaikka täkyy ei taaskaa kala tarrannu. Arvannut en mä tätä taaskaan, kuinka mä tähän tilanteeseen päädyin. Vaikka taas jäädyin ei silti tummene mun mieleni. Kuumene taas lisää rauta, vaikka eihän se mitää auta. Lauta taas seinän lisäks laitetaan. Alakautta taas yritän päästä, vaikka kiertää se olis helpompi. Hiertää kenkä taas nilkkaani, vaikka rikkaana en kuljekkaan. Rikkakasvit taas puutarhas kasvaa. Suu varhaisina aamuina taas kuivuu, vaikka kaikki vain luisuu. Ruiskuu en taaskaa tarraa, vaan darraa taas välttelen. Silti arpaa teen ja kuutiota heittelen, vaikka peittelen taas jälkeni tehokkaasti. Ehokkaaksi ystäväksi taas ilmoittauduin, vaikka ystäviks vain jäätäis niin ei se mua haittaa. Laittaa mun taas hermoni kuntoo täytyy. Runoo kirjottaessa tunnen vielkin saman tuskan, vaikka aamu ruskon taas vain taivaal nään. Uskon minä taaskin sinisilmäisenä kaiken mitä sinä sanot, ja silti vain tulee vanat jälestä...