kyyneleet...

Säästä sun kyynelees, vaikka syyn elees jo tiedänkin. Syyn pelkoosi aihelliseen, mut melkoisesti mua nyt vituttaa, silti pituuttaan et enää kasva. Kituttaan sua nua nyt täytyy, mut kinutaan taas yhä enemmän. Virutaan taas sellis täs. Kiiruhetaan taas rakkauteen sokeaan. Ei luotetakkaan enää siihen oikeaan. Lokaan jo vien elämäni, mut sokan jo täst kraanatist irrotan. Mokani jo huomaan tehneeni, mut mitä omaani mä täs saan, silti romaanilt tää jo vaikuttaa, vaika lomaani täs vain tuhlailen. Olet soma nainen mun, mutta älä oma, vaan tosi kova epeli...