armoo...

Armoo sult rakkaani taas pyydän, vaikka toiminta varmaan jo kiinnostaisikin. Ei en tiedä olenko se joka valmis siihen on, vaan varmista selusta, koska mä varmistan sun selustan. Ei ees tää paikka anna mulle armoo, mut kellotaulus jo soi viisaritango. kello kaulas, tai sello naulas ei silti järkee näis oo, mut silti vain kahleet kaulassani on. Oletko sä se joka on mun jalas se pallo kahlein kiinnitetty, vai olenko minä se joka tyhmänrohkee on. Ryhmän sokein, tai kokenein, mut silti varmasti täs ajan myötä sokenen. Kunhan vain eka täst tokenen. Testi jo uudenlaiset näköö varten, mut mitä näköö ei ainakaa ulkonäköö, vaan sisäist kauneut täs jo mitataa, mutta mulla ei mitään enää jälel näist ole, mut silti viel kaikkeni yritän. Vaikeni mun päästä jo äänet, mutta silti päästäneetkään ei lähelle taivaan portteja, vaan kiskoivat mut jo takasin, silti mieleni jo lakasin...