Hyllyt...

Hyllyt niin täysii on, silti hylsyt jo tyhjii on. Tylsät sanat taas mieltäni vaivaa, vaikka jylhät vuoret vain vastaani tulee. Kuulee usein jo sanat sanottavan, vaikka vasta tuuleen jo mä ponnistelenkin. Huuleen tähän jo mä useasti takerrun, vaikka pakerran aina jotain uutta. Parkkeeraan asiat jo tähän vaikka, parvekkeeseen taas matkaani mä tein. Vaikka voiton nyt jo vein, silti sä jotain multa veit, ja minusta orjan teit, vaikka nyt korjaan virheitäni suuria, vaikka nuohoonkin nyt mä jo piippua, silti en mä lippua salkoon nosta. Halkoon taas voimani käytän vaikka tiedän että sua mä kaipaankin...