Valjua...

Valjua mun mielessäni on. Haljua sydämessäni on, vaik paljua lämmittelenkin nyt tässä muistutan kai mä jotain kaljua, silti aamuun asti kaivaa. Maljaa täytetään jo piripintaa. Määrittelenki jo omaa hintaa, vaik pintaa täs korjailenkin. Vastarintaa jo suunnittelenkin. Kasta jo kosintaa, silti osittain jo samanlaiset tositteen tämän jo sule merkiks annan, vaik sormust en mä kädes kanna. Hädäs silti ystäviäni muista, vaik vastuust usein luista. Kuiskaa mun korvaan ne oikeat sanat. Äläkä vieraita kuskaa. Rustaan nää viimeiset sanani tähän viereeni jäähän tähän. Päästä päähän usein kuljenkin, siispä jäähän tää jo tähän...