Taivaan...

Taivaan sini kirkas ja vaalea, silti laivaan astua tahtoisin. Kaipaan sua yhä enemmän vierelleni, vaikka vaivaan tähän lääkekkin jo löytyy. Se on nimittäin sun läheisyytesi, vaikka läheisyyttä pelkään. Aihet sua en voi syyttää, ja se mulle valonki jo sytyttää. Sykähtää mun sydän kiivaaseen tahtiin kun sut uudelleen mä näen, silti käen puussa kukkuvan näen. Syvässä unessa sut nukkuvan näen, enkä mä vierestäs lähe. Hukkuvan jos sun mä huomaan heti ikävä ottaa mut valtaansa. Siispä sut on luotu onnea luomaan, ja onnellinen mä olen että juuri mulle. Sulle lukon jo valmiiksi aukaisen, enkä kukon rehennellä anna. En leiki et oisin kukkona tunkiolla, koska lukkona mun oven sä toimit. Avaa siis ulkoa ovi, silti ulkona sua voi pitää en. Ulkoa kaikki mä tahdon muistaa, sillä nythän asiatkin jo luistaa. Yhtä listaa kaikki on. En tiedä onko elämän soittolistaa, mutta koitto kiistaa kuitenkin. Vapaata riistaa sä mulle oot, vaikka kiittä mun sua jo täytyy. Täyttyy mieleni sun lähel rauhallisuudest, mutta tarinat usein jo hyvin päättyy...