Sivun näyttöjä yhteensä


lauantai 2. heinäkuuta 2011

Tuskaa..

Tuskaa hikeä, ja kaikenlisäks kuuntelen muskaa. Ruskaa aamun taas kasvoni muistuttaa. kuskaa mut täält kauas pois, koska jutskaa meil on. Motskaa taas katson ja kuvast nyt näenkin jo kotkaa muistuttavan eläimen. Koskaan en rotkon pohjalle pääsekkään. Tuntuu kuin rotko olisi pohjaton kuilu. Soi silti huilu rakkauden ja aina se nostaa mut vain ylöspäin. Kostaa se rakkauskin jossakin vaihees. Pysytäänpä nyt silti aihees. Paine pahin kasvaa takaraivos. Haka näkyy asiois taas taivas olevan. Laivas useit hyttei on, vaikka syttyi taas rakkaus palaamaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti