yks..

Yks mahdollisuus tosi kaunis. Syyks ilmoitan muuta kuin pitää, mutta silti syys mielen valtaa. Pysys ees vahvana, mutta eihän tässä kysyes mitää nää. Kysees luottamus joka kaunistaa, mutta silti kangistaa mut jo paikoilleen. Lannistaa mielenrauhan, mutta ponnistaa sielunrauhan. Viel mä löydän sen rauhan. Kauhan onnellisuuteen, mutta et tunne mua enää. Puuta ei tässä olekkaan mutta ei mulla sanottavaakaa muuta olekkaan. Sanat loppu kesken, mutta hanat tähän ei auennukkaa, salat ei mulle rauenneet. Palat ei paikoilleen loksahtanutkaa, mutta en mä hairahtunutkaa. Haihtunukkaa ei sanani ilmaan, mutta ethän sä vain tajua. Eikä sul oo hajuakaan asiasta. Rasiasta täst mä nyt jo ammennan, silti kammen annan pyörii, sil työni ei vaa riitä. Siihen tarvitaan jo kaks et se toimii, mutta ei se väkisinkää auta. Vaikken näkisikää huomista, katuis silti en mitää. Kaatuis en nyt omaa nokkeluuteen, mutta mitä siihen nokkosiin kajoten mä päden. Silti jätän jälen, mutta en mä turhaan säti, enkä mä mikää vätys olekkaan, mutta väsys jo mieleni tähä. Vähäsenkää yritän sen selän jo kääntää, pelänny tätä jo kauan, mut uudelleen veitsee haavas käännän. Väännän tän vähän ajan näihin lauseisiin, mutta säästän tän lauseen viimeiseksiki, mutta ei se ollutkaan kuin viimeksikin. Viimeks itkin, mutta silti kyyneleet yksin litkin. Kitkin huonot tavat, mutta ei muuttunutkaa ajat...