Reunalla..

Reunalla näänkö kurjuuden vai pelkän rakkauden hurjuuden. Suuruuden tän tunteen. Mitä uskoa toivoo kun voi kaiken kauniin hoivoon. Kaipasin mä sua, vaipuisin sanoihin näihin. Taipuisin liikkein tai muuta. Soittelenpa suuta, mutta enhän mä ollutkaa nähnyt kuuta. Kaikki puuta kai jo halaa. Palaa sanat nää mielen valaa kaiken minkä tärkeeksi tunnen.  Tunnen pelkoa joka ei ole sitä milt se näyttää. Ei se tässä eroa. Veikin tää veroa, mut en mä silti itsestään tainnu kertoo. Ei mikään vedä vertoo tälle. Velttoo kai mä muistutinkin, peltoo kynnettykin. Peittoo korville vedetty. Heittoo tää jo nyt on. Mutta heittää mun on pakko nää ajatukset kehiin. Keliin en luottais, mut peliin en silti kaikkee laittas. Katonkin jo peiliin. Vei niin kauan kunnes sen tajusin. Et mikään ei oo sitä miltä näyttää. Täytyy mun sanat nää taas täyttää. Käyttää kaunis hetki vielä, mut kättään pidemmälle ei voi vain yltää. Päätään pidemmälle ei voi kasvaa, mut jäätään kai mun nyt jo nääki täytyy. Hyvinhä tää viel päättyy. Päästyy yli pahemmastki silti muistutan kai jotain pääskyy. Säästyy nää sanat myöhemmäksi, mutta en mä tält pysty välttyy. Välittyy tunteeni tän kautta, mut silti mun täytyy paljon sust välittää. Värittää jotain kaunist. Kaunist ei sovi hukata hetkeekään, enkä mä tuhlais enää hetkeenkää harha retkeenkään. Veet kenkään jo joutui, mut käyhän askelil jo joutuin, Poutain päivä tää nyt on, mut jotain täs nyt on. Tää tunne joka heräsi sisimmäs, ei voi sanoin kuvailla. Keräsin voimani tähän, mut peräsin jotain turhii vaatimuksii. Heräsin tunteisiini suuriin, ja palasinkin ajatukseni juuriin. Ei tähän kuuriin muukaan auta..