mitätön...

Oloni mitätön siis aivan saamaton. vielä mitä enhä mä ollutkaa viel haavaton. Aavat mieles on vaik normaali kaavat. Siis sanathan olkin kuin laavat. Kaiken irti saavat. Haavat auki repien siis kyynel virtaa pitkin. Haarat vaiko vaarat, siis joka asia täytyis ottaa. Päättyis nyt jo tää, vain miel nyt jo jäätyis. Säädyis monis on eroi, mutta päädyis tien uutta haaraa etsien. Pääsyist kaikki kiinni jo on, mutta kirja jo aukastu on. Laukastu karu totuus pitkin kasvoi. Tarun hohtoisuutta kai tääkin jo tuntee, mut narun jo kadotin kauas kaukaisuuteen. Enhän mä muuri ollutkaan vaan hauras laudan pätkä. Jättäen haavat auki nyt tänää siis olen aivan varma että ne itse itsensä korjaa. Mut saanhan silti viel asian torjuu. Toruu tai mitä vaan silti en tahdo mitää koruu itselleni valmiiksi. Loruuko kaikki ol silti noruuko tuolla se totuus...