ilimaa...

Ilimaa mä oon tai täyttelenkin vilimaa. Hilimaaa siispä hiilimaas. Tiili maas kuin hajonnut sydän. Viirikö se talon katol olikaa. Hiirikö vai kissa siinäpä vasta pulma. Miksikö tätä puljaan. Siksikö että kasaan ajatukset, vai olisko siistii et kaiken pystyy unohtaa. Pistit täysin pahan, mutta oliko syyn pelkkä maha. Rahako se oli, vai tahalko asian ilimoille päästit. Taholtako päätösten, vai kaiholtako vuotosten. Laihaltako vain vaikutin, mutta painal takoo sydänt kovan. Hakoo kokemusta jota saanu en. Rakoo tokemuksest jo toipilaan paikkaan. Pakoo tilannet ei pääse, mutta eihä tätä voi kylvää vakoonkaa. Vähän niin kuin elukka vauhkoontuu sitä mä varmaa muistutan. Lauhkeutuu kun oikein käsittelöö. Laahautuu jo kelitki jäles, mut miks sitä raahautuu. Rauhoittuu mieleni syvä, vaik nauhoittuu teksti tää mieleen. Kauhoittuu kiulu tyhjäks...