Salat...

Salat nää mun kirjas siis ajat on jo nyt jo toista. Mut jos vaikka kalenteris tyhjää silti vajat ei vaan kestänytkää, silti sadattelen totuutta, vaikka ajattelen kohtuutta. Kajauttelen sanat turhat ilmaa.Ajattelen vanat kuhan julmat tapahtumat taakse jää. Sää kai ei mikää mainioin oo tälle, mutta pääasia kuhan asiat harteilt jo pois saan. Jää tää astia taas puoltyhjäks, mut silti vuolin puut jo nyhjäk. Siis tajusin tyhjää nyhjänneeks. Nyhdänneeks kaiken olemattoman. Neljännekseen vitutaa salaisuudet nää. Säähän et tätä nää mutta jotain sanoja pudottelen. Jäähän tää asia nyt tähän taas vittuakos sitä välittää. Värittää nää tarinat uudet taas, Enpä oo valmis nyt näit käsittää. Pää kai sisään pari skittaaki. Kittaakin sitä mikä toitota mulle ei. Toivota ees jotain muuta, kun eihän se saatana muuta tuo. Huutaa kai voisinkin mut kai tää homma jo karkaa lapasista, eikä näist tyhjist palasista mitää hienoo saa. Jäljelle jäiki vaa ylijäävät palat. Jotka ei sovi tähä kuvaa millää. Silläänsäkkää oo mitää välii mutta silti vuan, tästä lähtenytkää en vuan. Tähdännytkää en korkeelle, väsähtynykkää en oo, mut silti asioit painavii muka pitäis käsitellä. Vainoovii kai, mut tai on ne nii vaa vaikeit. Mut en mä kaua tota katsokkaa. Silti en mä rupee kyl paastookkaan. Antaa asian olla turhaan niitä ruoditaa, kun ei vittu voida asioista puhuu, joten siihe kai se luottamus perustuu. Kaikki menot vaan peruuntuu, silti mä en asiaa valmis oo viel herpaantuu. Verbaalintuu tää ajatus jo, silti kai muistutankin jo varpus lintuu. Mut ei se mitää, kuhan jälel onkin arpii suurii joista oppii. Otappa asiasta koppii, Painankin nyt jo toppii. Kyllähä sen siitä luulis oppivan....