Kello...

Kello kädes, hella lämin jo on, mut mitä suotta sitä takomaan. Älä siis sanoihin näihin ala kakomaan. Kaikkoomaan kaiken saan, siis paikkoomaan en mä nyt ennee pystykkää. Raikkoomaan mut luotiin, siis raivoomaan ihan turhasta. Äläkä syytä mua murhasta, tai jostain muusta turhast. Julmat suunnitelmat päässäni pyörii, silti kulmat suoriks jo täytyis laittaa. Kulumat korvata uudella, mutta kerroppa se kuudella. Herra joka onkin jo pappa, mutta silti joku asia täs ei nappaa. Tappaa aikaa mun taas täytyy, vaikka työkin jo sitä kaappaa. Raappaa jää taas auton ikkunaan käytän. Äläkä ala siinä ilkkumaan, tai vilkkumaan alkaa jo kyltti eriteille. Perinteille pitäs taas aikaa säästää. Päästää silti en sust irti aiokkaan. Salarakkaan tittelin vaikka jos joskus saisinkin, silti varakkaan ei tarvitse paljoo stressata. Kaljaa taas mun suuni napsuu, mutta ei se saanutkaan rapsuu. Kapuun tikapuita pitkin taas ylös päin, vaikka alas päin helpompi mennäkkin ois. Jalas onkin jo pallo, vaikka särkykin jo kallo. Kalliokin kun niin järkkymätön on, mutta silti särkymätön se ei oo..