Rivien..

Rivien välist lukien, silti kivien välist kuki en. Riviä lukihe en. Tuki suutani nyt en. Kuutani silti nyt mä vain palvon, ja öitäni myöskin valvon. Kalvon rikotun taas nään, vaik kalman kylmänä käteni on. Varman otteen taas nyt suon, vaikka tulevaisuuteni nyt vain juon. Vaisuuteni johtuu yksin susta, vaik paisuu tää totuuskin jo. Onko tää jo nyt jo vaisuu, vai onks tää jo raisuu. Puraisuu kestä en, mutta kuraisuus tunkkaseks oloni saa. Eripuraisuus asiois mua harhaan johtaa, vain totuuden nyt mä kohtaan. Ohtaan piirretty kirjaimet m sydän h. Siihen kohtaan mä uskalla koskeakkaan en. Kosteakaan sitä poista ei. Kostakoon vain mun menneisyys, mut ostakoon siihenkin jo pääsy lippunsa. Nostakoon lakkiaan vaikeuksist huolimat. Takoo taas mun päätä toi sama rytmi, vaik taukoo mä pyysin, silti yhä se vain takoo. Laukoo salaisuuteni esiin, vaikka päätänsä se nyt vain aukoo. Tähän mustaan aukkoon käyden mieles kaikki turhat. Haukkoa taas henkeäni mä saan, vaikka muistutankin jo jotain saukkoo. Käyttäydyn kuin mikäkin taukki, vaikka kirjat nyt jo auki on. Estää salaisuuttani karkaamast en voi. Kaiken se silti kestää, mut saunas ne synnitki pestää. Pestaa mut sun henkivartijaks, ja testaa puhunko mä totta. Restaa pahimmat huolesi ohi, silti jotain hestaa mä haen, vaikka vaiheestaa jo ohi kuljettu on. Aiheestaa monesti lipsuttu, vaikka lippis tuttu jo päässäni on. Ruttu sivuun taas tulee, kun sorruttu kaikkeen maailman mukana. Surru iha turhii asioit, vaik nyt hammast jo yhteen purru. Murru silti mä en, vaikka turru ruumin osani ei. Tartu jo minuu ihast, vaik kokemus yksin kartu ei. Rakastu mieli yksin ei, vaikka pakastu tunteeni nää ei. Lakastu mun rinnal kylmyyteen, vaik keli pakastu ei mukana. Eli siis mitä mä kaipaan, sitä raippaan pyydän tarttuu. En mä vaippaan koskiskaan, vaikka hiomakoneen laippaan ennemminkin. Teippaan nyt jo suuni kiinni, vaik reippaan askelluksen jo teinkin. Loppuun asiat jo veinkin. Sopuun kaiken teinkin, vaik opus tää aukea ei, mut lopus jutut ei ollutkaan....