Ikävä...

Ikävä suuri mieltäni painaa. Keinuttaa kuin suurta laivaa. Painaa sanasi sun paljon mun korvissa, kuin torvissa ne kävis soiden. Hornissa taas savun ylöspäin menevän nään, mutta tää tunne ei olekkaan yhtä tukahduttava, mutta silti nukahdettava mun on ajatellen sua. Rukoilen rakkaani puolest useinkin, vaikka runoilenkin nyt todella paljon. Kiroilenkin joskus, mutta virkoilen taas vähin erin.  Perin pohjin tunteeni löysin ja ne myös läpi kävin. Täkin sun yllesi annan, kun sulla on kylmä. Jos ulkona taasen ollaan niin ilomielin takin sulle annan. Lakin heitän päästäni pois, jotta kertoisin kunnolla tunteista jotka sua kohtaan ovat. Pakin tän rakkauden aukaisen, enkä sulje sitä, vaan sielt ammennan rakkautta. Rakkautta niin lämmittävää, ja kun on hämmästyttävää niin epäilys pienikin haihtuu. Vaipuu taas kaikki unholaan, mutta kun ollaan lähekkäin en muita suostu vilkaiseekkaan. Käsi kädes kuljemme tätä tietämme kaitaa, ja mä sulle rakkauden sanoja latelen...