poppia...

Kuuntelen vain jotai poppia, silti kaipaan jotain troppii jo unelmiin. Stoppiin tää taas tulee, vaan tule jo oppiin. Koppiin laitat kuin koiran, vain koottuja sanoja mielestäni pois jo pyyhin. Koottuja hetkii kuin vaatekaapis kolttui. Kohtuudel sanat muodosta, kas näin kovuudella asiaa pohdin. Koiruudella kaiken korvaan, vaikken olekkaa ruudeilla tehnykkää mitää. Nuudeleil vattani jo täytän, vastaani sä taas asetut. Kastaan pääni viel vedes, sil olen valmis jo heräämään. Vastaan silti vain itsestäni, mut kaikkeen sitä valmiin ollaan. Varmin keino vain unohtaa, mut unohin jo et mitä pitäis unohtaa. Mitä sitä lisäis, vain siten sanat nää vain sisäistäis. Missä tää tästä viel paranee, vain varanneen huoneen taas huomaan. Karanneen taas mieleni sopukoihin, Lopu tää ei soihin, vaan kaikki alkaa kolvin kanssa. En juokkaa olvii vaan valmis oon jo sua solvii. Tulevii hetkii valmiin kokeen, silti heitän nää taas jokeen..