seison..

Seison täs takan reunalla miettien eilist. Vakaan seinustan liekkien eessä nään. Vaikka nyt jo käännänkin pään, silti katsomaan jään. Väjäämät totuus ilmenee, rotuus jo vejoten. Rohtoos luottaen, johtoos vuottaen. Vuotta en viel elellykkään, siispä mitä suotta sitä suorta tietä viemään loppuun. Kuorta ulko sä vaan näät, mut sisä vuorta et nää. Vuotaa jo lähdekkin, vuottaa taas mun aikaa lämmös. Huovuttaa taas taide teost, silti valmis en ole luovuttaan. Luovuuttaan vain näit teet, vuoluuttaa taas jo uutta valuuttaa. Täytyy siis jo valuttaa, mut sanat nää taas jo alustaa. Vaihtaa jo uuteen kotiin ja uudestaan se kalustaa. Valustaan ei ollutkaan varma, paluustaan vieläkin epävarmempi. Paalustaan jo luovu, halustaan jo juovu. Juoni selvä jo on. Juotit litkujas kuin viimeisiä, vain puotit sanat nää suoraan mun kasvoilleni. Puodit nää on jo pelkkii virheit. Vuodit nää sanat taas ilmi, sulje taas ne hanat. Hassaat suotta niihin kasoihin. Kassaat suotta voimia, vain passaat syötön turhan...