riitit...

tunnevammasuuden riitit painaa uuteen rataan. siitit siis taas vihantunnetta tähän pataan. Rataa samaa taas kortit jakaa. Sakeen juoman padassa huomaan, suostu sitä en juomaan. Tuomaan taas sanat elämästä riitti. Kiitti ihan helvetisti en mä enää ees viitti pukua päälle lyödä. Otan taas lukua, ei me sentää samaa sukua olla. Nuku en silti sanojen virrassa, vaan hukkuen tunteiden sumaan. Nukkuen taas haaveiden ohi. Saaden taas haaverini vuotamaan. Soutamaan mua ei luotukkaan, silti routa maan mut taas pehmittää. Kehittää mun kykyjäni täytyy. Pelittää mun vaistot vaan ei voi. Voitan nää taistot silti...