pitkäst aikaa..

pitkäst aikaa taas mä tätä sanan taikaa jo koen. Usein sanoja päässäni jo hoen. silti loven täs oves jo nään. Olen siis täysin poves vallois, kuin varpaille tallois. Mallais jo sanoi niinkin päin että jotain jo näkis. Tallais en kai mä näit polkui muutenkaa, mutta sallais en sulta sitä asiaa. Vallais turhaan luottamusta itsemurhaan. Hallais en sua muuten, mut kaikki valais mun jalkoihin betonin. Metodin tän jo niin tutuks tunnen, silti nutuks pannen, silti viel täs vihan päälle kannen laittasin. Lanteen kun viel tunnen, niin kanteen jo voinkin unohtaa. Kahteen kertaa mieti siis. Lahteen kaiken taas piiloon vien. Kiillon silmissäs taas nään, silti viillon tuskaisen rinnassani tunnen. Siirron viel toisen teen, ja vältän siten liirron...