Verranto...

Verranto tää onkin nyt vain kerranto. Kerrankos sitä vain eletään, vaikka herrankos täällä kelpais rehennellä. Koskeen kaikki muistoni palaa, vaikka muistojani nyt salaa halaan. Haalin kaikki asiat itselleni, mutta tietenkin niit nyt jo vaalin. Vaadin selitystä kaikkeen, vaikka vaikeen ajan tiedän tulevan. Aikeen huonon taas silmistäs nään, vaikka et olekkaan haikeen oloinen. Sai joku kenties ajatuksest kiinni, vaikka sen nyt ties jo kaikki. Saikku ja kaikki jos painaa päälle, niin elä muserru siit, vaan elä sure sitä. Pure hammast yhteen niinkuin mä yleensä olen tehnyt, vaikka syleilyyni sut sulkisin. Hyräilyyni taas heräät, vaikka tällaiseen hyväilyyn tottunutkaa et ollu. Syväl jossain kuopis, vaik maati ruopis ja kuopis ei se auta mitään. Suo opissani taas luistaa, vaikka päätä nyt täytyy puistaa. Muistaa silti kaikkea en voi, vaan ruista rantees jos ei olekkaan, niin kertooko se miehen mitan. Älkää verratko mitään muhun vaikka, selvähän tuo on, että jollakin meidän pärjättävä on. Värjättävä taas mun muistikuvat täytyy, vaikka silti kaikki ajan mittaan täyttyy. Pajan taas kerran yhtenä näen, vaikka hajonneit asioit useit jo on. Astioit joit tullu vahingos särjettyy, vaikka kastijoit ei useit ollutkaan. Maistiin taas joitakin pyydän, vaikka kastiin suuren en kuulukkaan. Kalliin elämän taas näen, vaikka malliin hyvään sen nyt ajoinkin. Ralliin tähän usea pystykkään ei, vaikka aihet niillä olis siihen....