Mä täs uon, sulle jotain ihmeellist suon. Tuon iloo ja suruu. Vien kaiken vuonoon virtahan. Huonoon pintaaha ne kaekki tarttuupi. Tuohon sanaan tartut vieläkkii, ruoho aidan toisel puolel vihreempee. Ruoki sitä halua, mutta tuoki sitä parempoo. Tuohiki sytyttääpi nuotion helpommin, vuohiki vuorilla kulkeepi, kuorilla peitetään kaekki. Suorilla pohjaan mennää, onko sil sori sanal enää merkitystä. Otanko korin tuotteita sulle. Torin ihmeitä tuoden, onko turinoo vaeko pelkkee murinoo. Hurinoo pääs kuuluu ku tätä mietin, surinoo pesäs jo onkii. Oesko mahdotont ees kerra kesäs eri eräs mahdollista kulukee peräs. Heräs jo mielenkiinto. Keräs voimii sanoo tää, mut poimii voet sä jo täs sen. Täätyy mun toemii parraaks. Vaek tunnen sen jo erreeks. Perree ee pitäs antoo asioes...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti