uhosin...

Uhosin vielä mut totuus jo mun mailman tuhosi. Varmaan tää onki karmaa, eikä mikää oo varmaa. Kuljetankin nyt vaarnaa, vai tunnenko vain vaarana kaiken. Vaarannan jo monta asiaa, mutta vaara rannan jo unohtunut on. Väärän kannan jo tajusin, silti väärään kaiken kanttaan. Ei aika mua ala määrään, vaik välist märän hetken tunnen. Enkä puhu muust kuin puserost johon suruni puserran. Puust eroon vaiko suust kertoon älä silti kato mua kieroon. Heitä mut jo vienoon ilta tuuleen, tähän hienoon hetkeen kai joku biisi sopis. Kuuntelenkin tähän iättömään retkeen jotain epämääräist muminaa. Pääst enää kuuluu pelkkää kuminaa, mut pitäis välttää sitä huminaa...