Luottamus...

Luottamus ei kasvakkaan takas, vain vuotamas tiedot mua estää taaskin luotaamast oikeeseen satamaan. Luomast jotain niin helvetin kaunist, vaik juomast mielikin jo sortuu. Huomas taaskin tuntee suuret, mut luomas ei kaunista ollutkaan. Tuomas pelkkä suru vain jäljelle jäi. Kuomaskin jo pelkkä itikka mun korvis on. Juomaskin jo selvästi lämmintä on. Tuomaskin oli pelkkää valhetta, vain tuon maskin takana totuust piilee. Laskin viiteen, silti sanon et painu hiiteen. Puhalla yhteen hiileen, niin kyllä mä sen viel painan tiileen. Tilaan taas pelkä vihan tunteen, ja hilaan tunteeni pois must. Kiilaa mut pois raiteiltain, viilaa mut terävimmäks kynäksi. Muutun siis hynäksi, viel olen siit varma et olen hyväksi, siispä ei viel sanota hyvästi. Kylläpä mua vain taas lykästi, vaik sanat nää taas rykäsin. Pykäsin silti jotain kehittävää, ja pinon päältäni nykäsin...