Lopetus..

Lopetus kai tää jo on, mut ei se tän tarinan opetus ookkaan. Opituis ympäristöis sokkon jo liikutaa, vaik siinä taas sitä jo ilkutaan. Silti vilkutan vain vaik jo ontuuki askel. Sointuuki tää jo paremmi, savon tulkki vai oliko se pelekkä tulukku. Ei se ollukkaa kultakurukku, vaan pelkkä muluta ruukku. Kuluta luukku puhki. Kuuluta jo tuntees julki. Tuntien sut tuntii lasken, vai jo sekuntiin kaikki kaatuis. Paatuis jo mielipiteet. Maatuis jo ajatukset, vain Matois kompastellen kaikki junnaa paikoillaa. Junttaa jo pussi olaltas, vain juuttaan syyllinen olo, vaan uuttaan haavaansa nuolee. Uuvuttaan jo sanat nää. vai alkaako tää jo puuvuttaan. Puutettaan jo peitelle. Peilelle valehteleeki jo kuvaansa. Lupaansa yrittää pyörtää, vain nöyrä nöyrtyy kohtaloon. Sitä mä oon vaik todellisuus toista jo on. Joku noista jo syyllinen on, vain ikkunoista tyhjät katseet jo katsoo. Akkunoista huuteluu taas kuulla voi, mut oliko se sittenkin vain tuulla pätkähtänyt. Sätkäyttänä vaiko sitten vain rätkäyttänä kepil näpeille...