voimaa...

Voimaa jatkamiseen mul ei oo. Siis roimaa otetta asioista. Soimaa jo itsetunnon äänikin, vaikka en rupeakkaa numeroimaan. Kuhan numerot toi mulle maan. Loi maan vai Toi vaan sanat suuhuni. Toivoon helppo heittäytyä, silti rovioon en koskekkaan. Raivoon edes en vertaa. Ottaa varmasti jo aivoon. Hyppää kaivoon sortuvaan, silti kaivan haavat auki. Vaivan ison jo näenkin, silti päivän paremmin jo nään. Vailla huolen häivää, taas se hääväki saapuu. Pää käki taas mua sättii, vai onks tää muka nättii. Nälvii taas uudestaan ilman selvii päivii...