Lähetys...

Lähetys suuri ja tuntematon. Juuri kun jo matkan tehnyt olen. Jatkan taas rataa samaa. Lataa taas täytyy mun akkujani, vaikka kakkujani jo tässä leivonkin. Makuja vielä tässä maistelen, silti kysymyksiä usein välttelen. Mus ei mitää nää, vaikka painaa lasti jo harteillani. Kaarteillani tien taas kaiken nään, kuin ne ympäri pyörineet. Vyöryneet asiat taas nään. Nöyränä kaiken taas myönnän, mutta silti asiat itsestäni taas kauas työnnän. Lyövän taas huomaan jonkun kasvoihini. Ei se ihminen ole, vaan jollekkin tunnettuna nimellä murhe. Turha siis taas sanookkaan, mutta kaiken sisäl pitäminen olis taas julmaa. Kulmaa katsotaan, ja ostetaan taas turhaa krääsää. Rassaa taas asiat mielestäni, mut mitä siitä mä nyt hyötyisin. Löytyisin taas jostain piilosta, silti pompinkin nyt ilosta. Liika kilosta joka soi. Viillosta taas huomaan verta tihkuvan, vaikka kiillosta silmistä en luopuisikaan. Juopuisikaan en alkoholista, vaan luopuisinko minä sinustakaan. Nousisinko ylös sängystä, vaiko kännystä taas sulle soittaisin. Koittaisin taas onneani, vaikka monet asiat mieleeni palaa. Salaa silti katson itseäni peiliin, ja mietin mitä sä mussa näät...